Peppi on selvästi Thean luottoystävä, jonka kanssa painit sujuu varovaisen rauhallisesti. Roosaa kohtaan välinpitämätön, mutta ehkä aavistuksen varovainenkin. Oliver kissa on Thean mielestä kiinnostavin, mutta Oliver taitaa leikkiä vähän liian rajuja leikkejä. Olen myös miettinyt onko Oliverin rajut otteet jotain kiusaamista, kun Thea rääkyy kuin henkihieverissä ja Oliveria on komennettava. Silloin se lopettaa. No, tästä nyt ei oikein ota selvää...
Juhlan kunniaksi ajattelin oikein hemmotella kisua ja ostin pari Sheba ruokaa. Taitaa tyttö olla nirso tai sitten vain ihanasti vaatimaton, kun ei oikein kelvannut. Latzia se Thealle pitää olla, mitä sitä turhaan vaihtamaan. Märkäruokaa se ei paljon edes syö, yksi annospussi päivässä, se riittää. Minusta se on hyvä niin. Eläinkaupan pentunappula vaihtuu nyt aikuisten ruokaan. Niin se aika vaan menee... Tätä samaa joutuu aina päivittelemään...

Minun onni on kissa ja koira. Kaksi niin ihanasti erilaista, silti toisilleen luottoystävät. Onni on seurata. Onni on hoivata. Onni on RAKASTAA. Kiitos Thea ihanasta menneestä vuodesta!