Vuosi vaihtui mukavasti ja uskaltaisinko jo sanoa, että kevättä kohti mennään... Vuoden parasta aikaa kohta eletään, ainakin minun mielestä. Kevät tuo aina uusia tuulia, suloisia sellaisia.
Tätä kirjoittaessani, makaa Peppi sängyllä koko pituudellaan kyljessäni kiinni luovuttaen ihanaa lämpöä minulle. Pikku Theakin liittyi myöhemmin seuraamme asettuen jalkopäähäni lähelle Peppiä kunhan oli ensin tehnyt pentumaiset kikkailut sukkani kanssa. Siinä se nyt rauhoittuen pitää siisteydestään huolta, pesee itseään tyytyväisin mielin. Tämä hetki on ihana. Kiitos rakkaat karvaiset. Kuten Raamatussa lukee "Minne sinä menet, sinne minäkin menen", huomasin sen pätevän tähänkin hetkeen. Yksin tätä sängylle tulin kirjoittamaan, kunnes huomasinkin, että meitähän onkin kolme. Elämä on kaunista!
Mieleni teki päivittää blogia, joten kirjoitin sitten tälläisen "välipäivityksen". Ei täällä kummempia ole tapahtunut. Normi arkea eletty kaupungissa. Maalle tahtoo vain olla jo kova ikävä... Lunta on mukavasti riittänyt taas tänä talvena. Pepille onkin paljon kivoja lumivuoria kiipeiltäväksi. Myöskin Pepin karvanlähtö taitaa olla jo paremmalla puolella. Kylki- ja vatsakarvoista huomaa, että karva on alkanut taas kasvamaan.
Siunattua keskitalvea teille rakkaat lukijat!
