sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Temppuja ja kontaktia

Olen taas viime aikoina lueskellut paljon Koirat-lehtiä. (Kyseinen lehti siis kolahdellut postiluukusta minulle jo muutaman vuoden ajan.) En ole mitenkään kova lukemaan, mutta nämä kyseiset lehdet tulee luettua aina kannesta kanteen ja säästetään toki myöhempää palaamista varten. Tosin olen sellainen lukija, että välillä täytyy unohtaa koko koira artikkelit yms. jutut ja vaihtaa lehti vaikka kivaan lastenkirjaan. Aikansa kutakin ja taas toisinpäin. :)

Välillä on myös pitkä aika kun en yksinkertaisesti lue mitään, vaikka olisi kuinka "tuore" Koirat- lehti hyppysissä. Näissä tapauksissa lehtiä tuppaa ihan pinoutumaan ja odottamaan tulevaa lukuhetkeä. Toki minulle tulee muitakin koira aiheisia lehtiä, kuten Cavalier eli oman rotuyhdityksen lehti ja Keski-Suomen Kennelkerhon Reviiri-lehti. Kuitenkin tässä jutussa puhun nimenomaan Koirat-lehdestä ja pääasiassa sen sisältämistä temppukouluista ja kontaktiharjoituksista. Näitä siis olemme Pepin kanssa viime päivinä puuhastelleet...

Uusimmat temput mitä olemme treenanneet ovat "kasi", jossa Peppi kiertää kahdeksikkoa jalkojen ympäri. Toinen on "kierrä", jossa Peppi pujottelee jalkojen läpi, kun kävelee eteenpäin. Kolmas uusin temppu on namin etsintä purkkien alta, eli pyrkimys olisi siihen, että Peppi ilmoittaa minulle minkä purkin alla nami on eikä vain järjestyksessä kolua purkkeja läpi, että mistä se nami löytyy. Nenätyöskentelyä haetaan siis tässä.

Vähän vanhemmassa Koirat-lehdessä oli tosi kivoja ja monipuolisia kontaktiharjoitteluja. Laitan esim. käteeni namin ja pistän käden lattialle. Peppi alkoi tarjoamaan minulle kierimistä useampaan kertaan, jos vaikka sillä saisi namin kädestä. Ei onnistunut. Eikä auennut käsi myöskään, kun tassulla sitä rapsutteli. Mutta sitten... Kysyvä katse mammaan ja heti aukesi namikäsi.

Tätä kontaktia ollaan kyllä aijemminkin harjoiteltu, jossa käsken Pepin istumaan/maahan, sanon paikka ja pudotan Pepin nenän eteen namin. Herkkupalan saa vasta, kun katsoo minua silmiin.

Voi että, Peppi oppis vaikka mitä ja nopeasti! Se on hurjan älykäs. Tälläistäkin ihan extempore päätin kokeilla eli pistin Pepin istumaan ja paikka. Nami nenän eteen. Sanoin Pepille "kukka", "hyrrä", "keppi" ja "saa ottaa". Eikä Peppi ottanut namia lattialta, kun vasta silloin, kun sanoin "saa ottaa". Peppi siis tunnisti hyvin tutut sanat mitä ollaan käytetty eli juuri tuo "saa ottaa". Ihana koira! Pikku lakritsi-suklaapalaseni! :D

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Viikonloppuna ulkoiltiin ihanassa kaveriporukassa

Hoidimme Laikku shelttiä viikonloppuna maalla ja mikäs sen mukavampaa kuin ulkoilla paljon vapaana maalaismaisemissa kivalla porukalla kera Roosan, Pepin ja Laikun. Välillä käytiin sisällä huilimassa ja taas mentiin. Kyllä on sitten loppupäivästä kaverukset olleet ihan naatteja... Hyvä niin. :) Vaikka tosin eivät varmaan pahaksi pistäisi uloslähtöä vaikka kuinka väsy olisi. :D Aina valmiina!!

Maalaispoika ja herrasmies!

Pörrrrrrrrr! Osaatko?

Me kaikki rakkaat...


Sinisilmät ihanat!

Normaali käytäntö, että mummeli ensin, muut perässä...
Kiitos ihanista moottorikelkkapoluista!

Tulkaa jo!!

Nyt loppu se kuvaaminen! Anna mun kaivaa rauhassa!

Juu, tää olikin hyvä keppi! Maistatko??

Anna mä vähän halaan.

Kaisa sisko ja "pömpsis". :D

tiistai 1. helmikuuta 2011

Tassutellen, Milla Paloniemi


Voin hyvin yhtyä tähän samaan, että kissa ei aina katso aikaa eikä paikkaa. Kun leikityttää niin se on leikittävä. :) Näin myös siis meillä.