Special onskut Nappi siskolle, ERI1 PN2 VARACACIB!
Emä ERI3
Siskopuoli EH
maanantai 13. joulukuuta 2010
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Terveisiä erkkarista ja Thean toinen rokotuskerta
Cavalier kingcharlesinspanieleiden erikoisnäyttely pidettiin taas jokavuotiseen tapaan Jyväskylän Paviljongissa, 14.11.2010. Tällä kertaa lähdimme vain katsojiksi Maurin kanssa ja upea näyttelypäivä tulikin!
Tapasin myös ystäväni Annan ensimmäistä kertaa. Hänellä itsellään on kaksi kaunista blenheim väristä narttua Aneridee Century Classic eli Kandy ja Breeze Angel In My Dreams eli Iines. Iines myös osallistui erkkariin. Annan seurassa tutustuin myös muihin ihaniin cavalierihmisiin. Kiitos mahtavasta seurasta Anna, Stiina (Iineksen ja Röllin upea handleri), Eija, Safia ja Amira! Olette ihana porukka! Toivottavasti tapaamme pian uudelleen. :) Ja Marika, oli kiva tavata ihan pikaisestikin!
Cavaliereja oli ilmoitettu erkkariin huimat 208! Uroksilla sekä pennuilla tuomarina Mary Rees ja nartuilla Gladys Bailie. Voi sitä ihanaa cavaliermaista, iloista ja ystävällistä tunnelmaa! Sydämessä taas läikähti ja onni oli minulla ylimmillään. Hurja pentukuumekin iski mutta onneksi erkkari on vain kerran vuodessa. :D Luulenpa vain, että meidän elämässä tulee aina olemaan ainakin yksi pikkumusta. ;)
Tuli sitä voittajafiilistä vietäväksi kotiinkin cavalier omistajilla tai ainakin minä lähdin kotiin iloisin mielin toisten tuloksista. Erityisesti suuret onnittelut Iineksen NUO ERI2 ja Eijan Röllin (Kesäkuusaman Hot Chocolade) debyytti avoimissa uroksissa tuotti ERI:n! Kyllä meillä oli mahtavat fiilikset. Paljon Onnea!! Joitakin muitakin tuloksia haluan tässä mainita Pepin puolelta. Pepin emä AVO EH (odotin jo sitä toista sertiä, mutta näin tällä kertaa), Nappi sisko VAL ERI3 ja siskopuoli NUO ERI. Vaaleanpunaiset ruusukkeet siis lähti kaikille ERI:n saaneille.
Myyntikojut jäi kokonaan kiertämättä, mutta ihmekös tuo, kun cavalierien iloiset huiskahännät ja ystävälliset omistajat vetävät minua puoleensa. :)
Tapasin myös ystäväni Annan ensimmäistä kertaa. Hänellä itsellään on kaksi kaunista blenheim väristä narttua Aneridee Century Classic eli Kandy ja Breeze Angel In My Dreams eli Iines. Iines myös osallistui erkkariin. Annan seurassa tutustuin myös muihin ihaniin cavalierihmisiin. Kiitos mahtavasta seurasta Anna, Stiina (Iineksen ja Röllin upea handleri), Eija, Safia ja Amira! Olette ihana porukka! Toivottavasti tapaamme pian uudelleen. :) Ja Marika, oli kiva tavata ihan pikaisestikin!
Cavaliereja oli ilmoitettu erkkariin huimat 208! Uroksilla sekä pennuilla tuomarina Mary Rees ja nartuilla Gladys Bailie. Voi sitä ihanaa cavaliermaista, iloista ja ystävällistä tunnelmaa! Sydämessä taas läikähti ja onni oli minulla ylimmillään. Hurja pentukuumekin iski mutta onneksi erkkari on vain kerran vuodessa. :D Luulenpa vain, että meidän elämässä tulee aina olemaan ainakin yksi pikkumusta. ;)
Tuli sitä voittajafiilistä vietäväksi kotiinkin cavalier omistajilla tai ainakin minä lähdin kotiin iloisin mielin toisten tuloksista. Erityisesti suuret onnittelut Iineksen NUO ERI2 ja Eijan Röllin (Kesäkuusaman Hot Chocolade) debyytti avoimissa uroksissa tuotti ERI:n! Kyllä meillä oli mahtavat fiilikset. Paljon Onnea!! Joitakin muitakin tuloksia haluan tässä mainita Pepin puolelta. Pepin emä AVO EH (odotin jo sitä toista sertiä, mutta näin tällä kertaa), Nappi sisko VAL ERI3 ja siskopuoli NUO ERI. Vaaleanpunaiset ruusukkeet siis lähti kaikille ERI:n saaneille.
Myyntikojut jäi kokonaan kiertämättä, mutta ihmekös tuo, kun cavalierien iloiset huiskahännät ja ystävälliset omistajat vetävät minua puoleensa. :)
*********************
Mainitaan tähän loppuun vielä Thean hyvin menneestä rokotuskerrasta 2.12.2010. Tällä kertaa kisuli ei huomannutkaan, että sai piikin. Kiitos hyvälle ja perusteelliselle eläinlääkärille Jouko Ridellille. Thea on terve, utelias ja menevä pentu. :)
perjantai 12. marraskuuta 2010
Talven satumaa
Talven taidettaIhanaa, sieltä se talvi saapui jälleen! Lumoava luminen luonto sulostuttaa taas pikku hiljaa niin minua kuin karvaisia nelijalkaisiakin. Kuinka onnelliseksi voinkaan tulla katsoessani Pepin taas kirmailevan vapaana maalla, niin metsissä kuin pelloillakin. Onnellinen on pieni nappisilmäni! Toivotaan tulevalle talvelle paljon lunta ja pikkupakkasta, parasta ulkoilukeliä...
Hurlumhei!
Söpöilyä
MutruhuuliVielä pystyin tassut trimmaamaan ulkona, tosin yksi tassu kerrallaan ja sitten lämmittelemään. (Voi kun olisi erillinen lämmin tila missä pestä ja puunata elukoita) Nyt on Pepin kuitenkin hyvä tarpoa lumessa ilman lumipaakkuja. Eipä muuta kuin heitä lisää lunta luontoäiti! ...ja minä heitän lisää rasvaa Pepin kuppiin. :)
Thea kävi ensimmäistä kertaa testaamassa valkeaa maata. Mitä kummaa? Vähän jänskätti välillä ja palelti mutta loppujen lopuksi taisi olla ihan kivaakin olla taas ulkona. Ja sinne minne meni Peppikin, sinne halusi Theakin. Kuviakin yritin ottaa mutta arvatkaapas erottuiko valkoinen kissa lumimaisemasta. Eipä olisi näkynyt kuin silmät, häntä ja "viisauden laikut". :D
Hurmaava persoona, vajaa 5 kk.Tähän loppuun haluan vielä lisätä yhden mietelauseen, jonka bongasin Pedigreen televisiomainoksesta. "Koirat tekevät meistä parempia ihmisiä." No, koirat pitävät ainakin sitä kärkipäätä. Niin, minun oma tumma suklaani, Peppi!
lauantai 6. marraskuuta 2010
Thea tapasi emon
Thea pääsi kyläreissulle tapaamaan emoaan. Tutkimista taas oli kerrakseen ja ihailuja ropisi. :) On se vaan sellanen tytteli!
Ei tainnut enää emä ja tytär toisiaan tunnistaa. Thea oli kovin kiinnostunut mutta emä ei ollut moksiskaan. Eräs toinen samanikäinen kissa oli Theasta hurjan kiinnostunut mutta meidän neiti on vähän kipakampi tyttö, sähinää ja murinaahan siitä seurasi.
Hieman jäi arveluttamaan että tunnistiko Thea pentuajoilta paikkoja, jossa sai kasvaa. Paikkoja kovasti tutkaili ja lopulta meni samalla tavalla pesukoneen nurkkaan nököttämään kuten sillä oli usein pentuna tapana. Niin, kukapa tietää, mitä muistoja siellä kissan päässä oikein pyörii...
Kuviakin oli tarkoitus ottaa mutta tietenkin kamera jäi matkasta. :/ Ehkä ensi kerralla...
Ei tainnut enää emä ja tytär toisiaan tunnistaa. Thea oli kovin kiinnostunut mutta emä ei ollut moksiskaan. Eräs toinen samanikäinen kissa oli Theasta hurjan kiinnostunut mutta meidän neiti on vähän kipakampi tyttö, sähinää ja murinaahan siitä seurasi.
Hieman jäi arveluttamaan että tunnistiko Thea pentuajoilta paikkoja, jossa sai kasvaa. Paikkoja kovasti tutkaili ja lopulta meni samalla tavalla pesukoneen nurkkaan nököttämään kuten sillä oli usein pentuna tapana. Niin, kukapa tietää, mitä muistoja siellä kissan päässä oikein pyörii...
Kuviakin oli tarkoitus ottaa mutta tietenkin kamera jäi matkasta. :/ Ehkä ensi kerralla...
perjantai 5. marraskuuta 2010
Vauvamuistelot kahdesta harisilmästä
Vielä pommitan teitä rakkaat lukijat Thean ja Ilona siskon vauvakuvilla. Tytöt lämpimänä kesäpäivänä tutkailee pihapiiriä ensimmäisiä kertoja.
Ilonallakin oli paljon asiaa.
Kaunotar!
Olin aikamoinen harisilmä...
Meinasi pää olla pyörryksissä näin korkealla!
Käymme yhdessä ain käymme aina rinnakkain...
Kärpänen kiusasi minua!
Ilonallakin oli paljon asiaa.
Kaunotar!
Olin aikamoinen harisilmä...
Meinasi pää olla pyörryksissä näin korkealla!
Käymme yhdessä ain käymme aina rinnakkain...
Kärpänen kiusasi minua!torstai 4. marraskuuta 2010
Tytöt rokotuksilla
Syksyn aikana kävi kummatkin tyttöset eläinlääkäri Otsossa rokotuksilla, tosin eri kerroilla. Valitsimme Jyväskylästä juuri tämän eläinlääkärin siksi, koska tuttumme tai ennemminkin Maurin tuttu on siellä eläinlääkärinä. Ell Markus Kiili on tuttu mm. Koirat-lehden artikkeleista sekä luennoista.
Pepillä lääkärinä oli Jouko Ridell. Todella hyvän tuntuinen lääkäri ja oikein mukava! Peppiä vähän jännitti ja mamman kainaloon oli hyvä työntää pää tutkimuspöydällä istuessa kun piikki tuli takamukseen. Kaikki oli muuten oikein hyvin, mutta hampaille lisää harjausta niin pysyy hammaskivi kurissa. Vielä ei puhdistukselle ollut tarvetta. Mauri kävi vielä näyttämässä Peppiä entisille työtovereilleen eläinlääkäriaseman vieressä olevassa Säynätsalon alueseurakunnan kirkossa, Neulaskodilla.
Thealla lääkärinä Markus Kiili ja Thean ensimmäinen kerta eläinlääkärissä. Ja jännitti... Mutta tutkimuspöydällä uteliaisuus heräsi, varoen. Hyvin on Thea kasvanut ja kaikki muutenkin hyvin. Eläinlääkärin huomion vei Thean kauniit läikät päässä. Piikki tuntui Theasta vähän ikävälle, mutta siitäkin selvittiin pelkällä maukumisella. Parin viikon päästä madotus ja kuukauden päästä uudestaan rokotukseen. Thea sai vielä eläinlääkäristä hienon lahjapussin ensimmäisestä rokotuskerrasta. Sieltä löytyi Hill'sin 400g nappulapussi, 2 lihapussiruokaa, Hill'sin pari esitettä ja viiden euron alennuskuponki parin kilon nappulapussiin. Olipa kiva yllätys! Mutta liekö rokotuksen vaikutusta ettei ruoka ole maistunut piikin jälkeen tänään... Muuten syö oikein hyvällä ruokahalulla.
Pepillä lääkärinä oli Jouko Ridell. Todella hyvän tuntuinen lääkäri ja oikein mukava! Peppiä vähän jännitti ja mamman kainaloon oli hyvä työntää pää tutkimuspöydällä istuessa kun piikki tuli takamukseen. Kaikki oli muuten oikein hyvin, mutta hampaille lisää harjausta niin pysyy hammaskivi kurissa. Vielä ei puhdistukselle ollut tarvetta. Mauri kävi vielä näyttämässä Peppiä entisille työtovereilleen eläinlääkäriaseman vieressä olevassa Säynätsalon alueseurakunnan kirkossa, Neulaskodilla.
Thealla lääkärinä Markus Kiili ja Thean ensimmäinen kerta eläinlääkärissä. Ja jännitti... Mutta tutkimuspöydällä uteliaisuus heräsi, varoen. Hyvin on Thea kasvanut ja kaikki muutenkin hyvin. Eläinlääkärin huomion vei Thean kauniit läikät päässä. Piikki tuntui Theasta vähän ikävälle, mutta siitäkin selvittiin pelkällä maukumisella. Parin viikon päästä madotus ja kuukauden päästä uudestaan rokotukseen. Thea sai vielä eläinlääkäristä hienon lahjapussin ensimmäisestä rokotuskerrasta. Sieltä löytyi Hill'sin 400g nappulapussi, 2 lihapussiruokaa, Hill'sin pari esitettä ja viiden euron alennuskuponki parin kilon nappulapussiin. Olipa kiva yllätys! Mutta liekö rokotuksen vaikutusta ettei ruoka ole maistunut piikin jälkeen tänään... Muuten syö oikein hyvällä ruokahalulla.
Pikku "Tilli"
Sisko oli napannut joistakin videoista kuvia Theasta. Halusin laittaa nämä ihanat kuvat tänne blogiin muillekin ihailtavaksi. Kuvat ovat ihan vauva ajoista syntymäkodissa.
Pikku "Tilli" 5 viikkoa ja paljon asiaa!
Mamman babyface! Love u!
Pikku "Tilli" 5 viikkoa ja paljon asiaa!
Mamman babyface! Love u!lauantai 25. syyskuuta 2010
torstai 23. syyskuuta 2010
Suuret onnen toivotukset kennel Ramsaniin!
Hurjan paljon onnea Pepin emän (Ramsan Dilian DaCapo) ensimmäisestä sertistä! Täällä ollaan taas ylpeitä! :)
perjantai 17. syyskuuta 2010
Thean eli Theodoros Khristoforos nimen synty ja merkitys
Kissan tuloa taloon ei oltu vielä päätetty varmaksi, kunnes kuulin pentueen olevan tulossa. Jostain syystä tuli tunne, että juuri siitä pentueesta minun olisi saatava kissa. Hyvin voimakas tunne. Niinpä kissa päätettiin ottaa ja pentujen syntymistä alettiin innolla odottamaan.
Kun tietoon tuli neljän pennun syntyneen (sukupuolia ei vielä tiedetty) ihastuin heti ainoaan valkoiseen kissaan. Toivoin siitä poikaa ja vaikka kuinka yritin eri nimiä miettiä ja kuullostella niin mikään muu nimi ei kuulostanut yhtä osuvalta kuin Teo. Tässä nimessäkin hyvin voimakas tunne. Teo siitä tulisi. Pieni Teo poikani.
Minua rupesi kiinnostamaan onko Teo nimellä jokin merkitys. Sain selville että Teo on lyhenne nimestä THEODOROS, joka tarkoittaa JUMALAN LAHJAA. Samaan aikaan tajusin toisella pennulla olevan iso selkeä risti selässä, kaunis. Kiinnostuin myös tästä pennusta ja se alkoi tuntumaan todelliselta Jumalan lahjalta minulle. Aloin myös etsimään nimeä netistä tälle ristiselkäiselle kissalle ja löysin nimen KHRISTOFOROS joka tarkoittaa KRISTUKSEN KANTAJAA. Kaksi pentua kuitenkin kuoli kaksi viikkoa vanhoina ja toinen niistä oli tämä pieni ristinkantaja.
Valkoinen kissa, joka sitten meille tulisi olikin tyttö. Halusin pitää nämä tärkeät merkitykset tämän kissan nimessä, tosin Teo ei enää sopinut. Theodoros nimelle kuitenkin löytyi sisarnimiä kuten Theodora ja Dorothea. Meidän kisusta tuli siis Thea. Mietin myös sopisiko viralliseksi nimeksi Theodora Khristoforos mutta tuo Theodoros Khristoforos kuulosti paljon paremmalle ja niin sai kissa nimekseen Theodoros Khristoforos eli Thea. Jumalan lahja, Kristuksen kantaja. :) Kaunis tarina mielestäni ja ihanaa kun nimellä on jokin merkitys, joka koskettaa.
Muokattu 18.9.2010 klo:11.19
Sainpa tuossa vielä eilen illalla selville lisää hauskoja merkityksiä. Aloin miettimään sitä, kun Thea on pentueen ainut valkoinen, jossa vähän mustaa. Tosin emä on musta-valkoinen. Valkoinen väri on teologiassa ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Musta on murheen, surun, katoavaisuuden ja kuoleman väri.
Eli näin ymmärtäisin: Valkoinen väri tarkoittaa Jumalan läsnäoloa. Eli Jumala on läsnä Jumalan lahjassa (Theodoros). Musta väri tarkoittaa ristiin naulitsemista eli tähän on aika osuva Kristuksen kantaja (Khristoforos).
13 viikkoa, n. 1,2 kg
Ihana syksy! Lehtiä on kiva maistella ja kanniskella.
Kun tietoon tuli neljän pennun syntyneen (sukupuolia ei vielä tiedetty) ihastuin heti ainoaan valkoiseen kissaan. Toivoin siitä poikaa ja vaikka kuinka yritin eri nimiä miettiä ja kuullostella niin mikään muu nimi ei kuulostanut yhtä osuvalta kuin Teo. Tässä nimessäkin hyvin voimakas tunne. Teo siitä tulisi. Pieni Teo poikani.
Minua rupesi kiinnostamaan onko Teo nimellä jokin merkitys. Sain selville että Teo on lyhenne nimestä THEODOROS, joka tarkoittaa JUMALAN LAHJAA. Samaan aikaan tajusin toisella pennulla olevan iso selkeä risti selässä, kaunis. Kiinnostuin myös tästä pennusta ja se alkoi tuntumaan todelliselta Jumalan lahjalta minulle. Aloin myös etsimään nimeä netistä tälle ristiselkäiselle kissalle ja löysin nimen KHRISTOFOROS joka tarkoittaa KRISTUKSEN KANTAJAA. Kaksi pentua kuitenkin kuoli kaksi viikkoa vanhoina ja toinen niistä oli tämä pieni ristinkantaja.
Valkoinen kissa, joka sitten meille tulisi olikin tyttö. Halusin pitää nämä tärkeät merkitykset tämän kissan nimessä, tosin Teo ei enää sopinut. Theodoros nimelle kuitenkin löytyi sisarnimiä kuten Theodora ja Dorothea. Meidän kisusta tuli siis Thea. Mietin myös sopisiko viralliseksi nimeksi Theodora Khristoforos mutta tuo Theodoros Khristoforos kuulosti paljon paremmalle ja niin sai kissa nimekseen Theodoros Khristoforos eli Thea. Jumalan lahja, Kristuksen kantaja. :) Kaunis tarina mielestäni ja ihanaa kun nimellä on jokin merkitys, joka koskettaa.
Muokattu 18.9.2010 klo:11.19
Sainpa tuossa vielä eilen illalla selville lisää hauskoja merkityksiä. Aloin miettimään sitä, kun Thea on pentueen ainut valkoinen, jossa vähän mustaa. Tosin emä on musta-valkoinen. Valkoinen väri on teologiassa ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Musta on murheen, surun, katoavaisuuden ja kuoleman väri.
Eli näin ymmärtäisin: Valkoinen väri tarkoittaa Jumalan läsnäoloa. Eli Jumala on läsnä Jumalan lahjassa (Theodoros). Musta väri tarkoittaa ristiin naulitsemista eli tähän on aika osuva Kristuksen kantaja (Khristoforos).
13 viikkoa, n. 1,2 kg
Ihana syksy! Lehtiä on kiva maistella ja kanniskella.
torstai 16. syyskuuta 2010
Koira meidän rukous
"Koira meidän, joka pyörit jaloissa.
Toteltava sinun on nimeäsi, tultava on sinun luokseni.
Tapahtukoon minun tahtoni, myös kotona, niinkuin muuallakin.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen naamapesumme.
Ja anna meidän tavaramme pysyä pureskelemattomina.
Niin mekin annamme anteeksi sinulle, joka olet meitä vastaan hyppinyt.
Äläkä saata meitä rähinöihin, vaan päästä meidät koiratappeluista.
Niin sinun ovat rapsutukset, puruluut ja koiranruoka, iänkaikkisesti."
Toteltava sinun on nimeäsi, tultava on sinun luokseni.
Tapahtukoon minun tahtoni, myös kotona, niinkuin muuallakin.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen naamapesumme.
Ja anna meidän tavaramme pysyä pureskelemattomina.
Niin mekin annamme anteeksi sinulle, joka olet meitä vastaan hyppinyt.
Äläkä saata meitä rähinöihin, vaan päästä meidät koiratappeluista.
Niin sinun ovat rapsutukset, puruluut ja koiranruoka, iänkaikkisesti."
tiistai 24. elokuuta 2010
Thea on kotiutunut Jyväskylään
Nyt se sitten on meillä, kotona Jyväskylässä! Oma pieni ja kaunis kisuni! Pepin ystävä ja leikkitoveri!
Voi, kylläpä on Thean kotiutuminen sujunut hyvin! Heti kotiin tullessaan kiinnosti hurjasti uusi ympäristö ja ruokakin maistui vallan mainiosti. Ei siis stressiä. :) Leikkiä naperolla riittää, hurjaakin sellaista. Ja Pepin kanssa on kiva leikkiä, sekä illalla käpertyä samalle pedille nukkumaan. Peppi saattaa tosin jossain vaiheessa vaihtaa nukkumapaikkaa, kun kuuluu vierestä vaan hurrr hurrr hurrr. Kissa on ainakin tyytyväinen. :D
Thea oli täysin sisäsiisti tullessaan meille ja tarpeet tuli hienosti puupelletille. Typy on myös oppinut hyppäämään, ei tosin vielä kovin korkealle mutta sohvalle pääsee jo ilman kiipeämistä. Yksi shampoopesukin jo tehty, se ei ollut kivaa Thean mielestä! Ja RUOKAAAA RUOKAAAA hän osaa pyytää!
Naapurin tytöt ovat jo paljon kyselleet kissasta ja pyytäneet sitä ulos. Ei tosiaan olla vielä ulkoiltu täällä, kun ei ole valjaita. Täällä kaupungissa meno ja meininki on eri kuin maalla, joten valjaat olisi turvallisemmat ulkoiluun. Mutta katsotaan, ehkä piipahdetaan varovasti ulkona tässä joku päivä... Thea olisi kyllä mielellään lähdössä meidän mukaan aina lenkille ja voi kun alkuun tuli itku oven taakse jäädessään. :(
Tuntuu hyvälle, että tämä kissan ja koiran yhteiselo lähti näin kivasti käyntiin. Tosin kyllä leikkejä täytyy vielä jonkin verran valvoa, onhan Thea vielä hento vauva. Thea on saanut monet kerrat hymyn huulille ja sulattanut meidän sydämet. Ja miten se voikaan olla niin kaunis! Meidän uusi Pikkutassu! Terveiset vaan Marjolle, täällä voidaan hyvin!
P.S. Mie tahdon oman kameran! Kuvia siis ei nyt ole...
Ja tähän loppuun vielä erityiskiitokset aivan täydellisen ihanasta kommentista Helille ja Lumi cavalierille! Sait kommentillasi todellakin hymyn huulilleni, KIITOS KAUNIS! Hienoa jos blogini on vaikuttanut elämääsi ja onnea tulevaan! Helin kommentin pääsee lukemaan "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa" -jutun lopussa. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! :)
Voi, kylläpä on Thean kotiutuminen sujunut hyvin! Heti kotiin tullessaan kiinnosti hurjasti uusi ympäristö ja ruokakin maistui vallan mainiosti. Ei siis stressiä. :) Leikkiä naperolla riittää, hurjaakin sellaista. Ja Pepin kanssa on kiva leikkiä, sekä illalla käpertyä samalle pedille nukkumaan. Peppi saattaa tosin jossain vaiheessa vaihtaa nukkumapaikkaa, kun kuuluu vierestä vaan hurrr hurrr hurrr. Kissa on ainakin tyytyväinen. :D
Thea oli täysin sisäsiisti tullessaan meille ja tarpeet tuli hienosti puupelletille. Typy on myös oppinut hyppäämään, ei tosin vielä kovin korkealle mutta sohvalle pääsee jo ilman kiipeämistä. Yksi shampoopesukin jo tehty, se ei ollut kivaa Thean mielestä! Ja RUOKAAAA RUOKAAAA hän osaa pyytää!
Naapurin tytöt ovat jo paljon kyselleet kissasta ja pyytäneet sitä ulos. Ei tosiaan olla vielä ulkoiltu täällä, kun ei ole valjaita. Täällä kaupungissa meno ja meininki on eri kuin maalla, joten valjaat olisi turvallisemmat ulkoiluun. Mutta katsotaan, ehkä piipahdetaan varovasti ulkona tässä joku päivä... Thea olisi kyllä mielellään lähdössä meidän mukaan aina lenkille ja voi kun alkuun tuli itku oven taakse jäädessään. :(
Tuntuu hyvälle, että tämä kissan ja koiran yhteiselo lähti näin kivasti käyntiin. Tosin kyllä leikkejä täytyy vielä jonkin verran valvoa, onhan Thea vielä hento vauva. Thea on saanut monet kerrat hymyn huulille ja sulattanut meidän sydämet. Ja miten se voikaan olla niin kaunis! Meidän uusi Pikkutassu! Terveiset vaan Marjolle, täällä voidaan hyvin!
P.S. Mie tahdon oman kameran! Kuvia siis ei nyt ole...
Ja tähän loppuun vielä erityiskiitokset aivan täydellisen ihanasta kommentista Helille ja Lumi cavalierille! Sait kommentillasi todellakin hymyn huulilleni, KIITOS KAUNIS! Hienoa jos blogini on vaikuttanut elämääsi ja onnea tulevaan! Helin kommentin pääsee lukemaan "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa" -jutun lopussa. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! :)
perjantai 13. elokuuta 2010
Tyylinäyte
Näinkin voi nukkua??
Thea nukkui näin aivan sikeästi eilen. Nostin sen tästä vielä syliinikin ja Thea jatkoi uniaan aivan lötköpötkönä! =D
tiistai 10. elokuuta 2010
Kuulumisia täältä taas =)
Kylläpä on ollut aktiivista blogin päivitystä tänä kesänä. =) Tietysti, koska Thea kasvaa niin nopeaa vauhtia ja uudet asiat opitaan siinä kasvun rinnalla. Oikeastaan tosi kiva tälläinen blogi. Sitä enimmäkseen kirjoittelee itselleen muistoksi, mutta kiva jos lukijoitakin on. Minä ainakin nautin blogin ylläpidosta! =)
Thealla jo elämää takanapäin 7 viikkoa ja kahdeksas viikko jo kerennyt kohta puoleen väliin. Paljon on opittu. Leikit alkavat olemaan jo hassun hauskoja vaikka voimaa juoksussa ja hypyissä ei vielä hirveästi ole. Pieniä spurtteja tulee kuitenkin ja pian leikin ja ruoan päätteeksi maittaa hyvät unet.
Mutta mitä on opittu... Kynsien leikkaamista, korvien puhdistusta, vesipesua, föönausta, autoilua (vielä naukuu autossa), ulkoilua (sielläkin vielä vähän jännittää) ja mukava harmonia koiran ja kissan välillä. Siis tarkoitan tätä Pepin lots of lovee kissalle puolta. =D Pepin alkuhuuma on laantunut ja nyt Peppi tarkkailee kisun touhuja ja välillä käy nätisti hoivaamassa. Ja hauskaa, Thea leikkii usein Pepin korvakarvoilla maaten selälleen lattialla kun Peppi tunkee korvansa kisun ylle. Oliverin Thea taas tapasi tässä yksi päivä. Thea hieman sähisi ja oli valmis pamauttamaan tassulla. Oliver vain nuuhkii ja häipyy pois. Näillä kahdella on vielä jotain kitkaa/jännitystä ilmapiirissä.
Kyläillessään Thea ei oikein millään ole meinannut tehdä Oliverin astiaan tarpeitaan. Mutta se olisi hyvä oppia, vaikka siellä Oliver tuoksuukin. Kuitenkin pitemmillä lomilla kyläillään koko lössi täällä maalla. Viikonlopun verran Teesku varmasti pärjää itsekseen Jyväskylässä. Päätin ottaa pissattua purua mukaan Thean, emän ja sisarusten ast
iasta ja laittaa hieman Oliverin astiaan, jotta Thea huomaisi tutut tuoksut. Eipä se ollut kuitenkaan helppoa. Periksi en antanut kun jo huomasin, että Thealla alkoi olemaan tosissaan jo pissahätä. Uudestaan ja uudestaan laitoin Thean astialle ja tulihan ne pisut Oliverin astialle viimein. Vielä ei kuitenkaan osaa sanoa tuleeko pisut jatkossa yhtään helpommin Oliverin astialle, mutta tätä nyt jäämme seuraamaan...
Luulen, että kokeilemme Thean kanssa kissanäyttelyitä. Joko oikeissa kotikissanäyttelyissä tai sitten rotukissojen näyttelyssä, kotikissa luokassa. Helmikuussa voisi yrittää startata Jyväskylässä. Nooh... Kunhan tässä vasta näyttelysääntöihin tutustun ja opiskelen. =) Hienoa että maatiaiskissatkin pääsevät näyttelyyn. Tosin se eroaa tietysti siinä, että kotikissoille ei ole rotumääritelmää vaan tuomari arvioi muuten kissan luonnetta, ulkonäköä ja terveyttä. Ja valitsee kissan voittajaksi, joka häntä sattuu eniten miellyttämään. Ihan jännä maailma tämäkin vaikka en koskaan ole käynyt kissanäyttelyissä.
Mutta, kirjoittelemisiin taas! =) Pepillä ensiviikolla rokotus...
7 viikkoa
Thealla jo elämää takanapäin 7 viikkoa ja kahdeksas viikko jo kerennyt kohta puoleen väliin. Paljon on opittu. Leikit alkavat olemaan jo hassun hauskoja vaikka voimaa juoksussa ja hypyissä ei vielä hirveästi ole. Pieniä spurtteja tulee kuitenkin ja pian leikin ja ruoan päätteeksi maittaa hyvät unet.Mutta mitä on opittu... Kynsien leikkaamista, korvien puhdistusta, vesipesua, föönausta, autoilua (vielä naukuu autossa), ulkoilua (sielläkin vielä vähän jännittää) ja mukava harmonia koiran ja kissan välillä. Siis tarkoitan tätä Pepin lots of lovee kissalle puolta. =D Pepin alkuhuuma on laantunut ja nyt Peppi tarkkailee kisun touhuja ja välillä käy nätisti hoivaamassa. Ja hauskaa, Thea leikkii usein Pepin korvakarvoilla maaten selälleen lattialla kun Peppi tunkee korvansa kisun ylle. Oliverin Thea taas tapasi tässä yksi päivä. Thea hieman sähisi ja oli valmis pamauttamaan tassulla. Oliver vain nuuhkii ja häipyy pois. Näillä kahdella on vielä jotain kitkaa/jännitystä ilmapiirissä.
Kyläillessään Thea ei oikein millään ole meinannut tehdä Oliverin astiaan tarpeitaan. Mutta se olisi hyvä oppia, vaikka siellä Oliver tuoksuukin. Kuitenkin pitemmillä lomilla kyläillään koko lössi täällä maalla. Viikonlopun verran Teesku varmasti pärjää itsekseen Jyväskylässä. Päätin ottaa pissattua purua mukaan Thean, emän ja sisarusten ast
iasta ja laittaa hieman Oliverin astiaan, jotta Thea huomaisi tutut tuoksut. Eipä se ollut kuitenkaan helppoa. Periksi en antanut kun jo huomasin, että Thealla alkoi olemaan tosissaan jo pissahätä. Uudestaan ja uudestaan laitoin Thean astialle ja tulihan ne pisut Oliverin astialle viimein. Vielä ei kuitenkaan osaa sanoa tuleeko pisut jatkossa yhtään helpommin Oliverin astialle, mutta tätä nyt jäämme seuraamaan...Luulen, että kokeilemme Thean kanssa kissanäyttelyitä. Joko oikeissa kotikissanäyttelyissä tai sitten rotukissojen näyttelyssä, kotikissa luokassa. Helmikuussa voisi yrittää startata Jyväskylässä. Nooh... Kunhan tässä vasta näyttelysääntöihin tutustun ja opiskelen. =) Hienoa että maatiaiskissatkin pääsevät näyttelyyn. Tosin se eroaa tietysti siinä, että kotikissoille ei ole rotumääritelmää vaan tuomari arvioi muuten kissan luonnetta, ulkonäköä ja terveyttä. Ja valitsee kissan voittajaksi, joka häntä sattuu eniten miellyttämään. Ihan jännä maailma tämäkin vaikka en koskaan ole käynyt kissanäyttelyissä.
Mutta, kirjoittelemisiin taas! =) Pepillä ensiviikolla rokotus...
7 viikkoamaanantai 9. elokuuta 2010
tiistai 3. elokuuta 2010
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...
Hienosti meni tän
äänkin Thean kyläily ja opeteltiin myös uusia asioita. Myös Peppi on hieman paremmin oppinut ymmärtämään kuinka ollaan pienen kanssa, mutta vielä on paljon treeniä. Reipas tyttö on Thea ja kiinnostunut uudesta ympäristöstä. Jauheliha-kermaviiliseos maistui ja Oliverin kupista vettä päälle.
Peppi ja Thea ulkoili myös yhdessä. Kun Thea alkoi pistää ulkona juoksuksi laitettiin Thealle Pepin näyttelyhihna ja hienosti ulkoilu onnistui myös hihnassa. Pepin näyttelyhihna oli oiva Thealle. Valjaat täytyy ostaa jossain vaiheessa. Taisi ruoho kutitella lapsen massua kun niin fiinisti piti nurmella kävellä. Heinääkin vähän piti maistella.
Ulkoilun jälkeen Thea pääsi vesipesulle, joka ei sitten ihan niin kiva juttu prinsessan mielestä ollut, mutta tämä opetellaan ja pesun jälkeen föönaus. Lopuksi vielä ruokaa massuun ja takaisin kotia kohti.
Hello world, this is me!
äänkin Thean kyläily ja opeteltiin myös uusia asioita. Myös Peppi on hieman paremmin oppinut ymmärtämään kuinka ollaan pienen kanssa, mutta vielä on paljon treeniä. Reipas tyttö on Thea ja kiinnostunut uudesta ympäristöstä. Jauheliha-kermaviiliseos maistui ja Oliverin kupista vettä päälle.
Peppi ja Thea ulkoili myös yhdessä. Kun Thea alkoi pistää ulkona juoksuksi laitettiin Thealle Pepin näyttelyhihna ja hienosti ulkoilu onnistui myös hihnassa. Pepin näyttelyhihna oli oiva Thealle. Valjaat täytyy ostaa jossain vaiheessa. Taisi ruoho kutitella lapsen massua kun niin fiinisti piti nurmella kävellä. Heinääkin vähän piti maistella.Ulkoilun jälkeen Thea pääsi vesipesulle, joka ei sitten ihan niin kiva juttu prinsessan mielestä ollut, mutta tämä opetellaan ja pesun jälkeen föönaus. Lopuksi vielä ruokaa massuun ja takaisin kotia kohti.
Hello world, this is me!
maanantai 2. elokuuta 2010
Thea kyläilee
Thea tuli eilen kuusi viikkoa ja ilmeisesti neiti osaa tehdä astialle jo tarpeitaan. Nyt alkoi Thealla kunnolla sosiaalistaminen. Thea on tutustunut jo kuljetuskoppaan ja lyhyisiin autoajeluihin. Automatkat ei kovin tunnu mukavalta ja Thea maukuu jonkin verran autossa. Rauhoittuu kuitenkin hieman jos joku istuu takapenkillä vieressä ja vaikka silittää Theaa kuljetuskopassaan.
Kolmena viime päivänä Thea on käynyt tapaamassa Peppiä serkkuni naapurissa, äitini luona, jossa olemme nyt kyläilleet. Peppi on osoittautunut ehkä jopa hieman yli-innokkaaksi hoivaajaksi. Siksi täytyy Pepin kanssa opetella olemaan nätisti ettei pikkuinen säry. Peppi nuolla lipottaa Thean pään ja korvat aivan märäksi, puhumattakaan takapuolen pesusta, jolloin Thean takatassut nousee oikein taivaisiin. Toivotaan että alkuhuuma rauhoittuu. Varovainen täytyy kuitenkin olla eikä Peppiä ja Theaa voi päästää vielä kaksin. Kylläpä Theaa vähän jännittää uudessa ympäristössä mutta matkailu avartaa, eikö? ;D
Roosa cockeri on suhtautunut Theaan tyynen rauhallisesti. Pieni kissa kiinnostaa, mutta Roosa käy haistamassa ja antaa Thean olla rauhassa ja tyytyy seuraamaan sivusta vain pikku kisua. Roosan kanssa vaan täytyy olla varovainen omasta kupista ja makuupaikasta. Jokainen tähän laumaan tullut kyllä jo tietää tämän rouvan reviirin ja sitä myös Peppi ja Oliver kunnioittavat.
Eniten Thea pelkää Oliver kissaa. Yhden kerran kissat tapasivat kummatkin sylistä käsin ja Thea sähisi ja yritti näpäyttää Oliveria tassullaan. Oliver oli kyllä ihan rauhallinen ja olisi halunnut haistaa Theaa. Mutta pikkuhiljaa... Oliver on vaan nyt siitä hankala tavoittaa kun on kesät aina kylillä ja tulee kun tulee, näyttäytymään. =D
Tänään myös leikattiin Thean kynnet ensimmäistä kertaa ja hyvin meni. Myös raaka jauheliha maistui mutta Peppi oli sitä mieltä että jauheliha kuuluu hänelle ja hotkaisi Thealta jääneen lihan heti naamaansa kun minun silmä vältti. Hirveä ahmatti! Kyläily pistää väsyttämään pientä ja olikin taas mukava palata kotiin emän ja isompien sisarusten luokse.
Huomaa muuten hyvin eron kuuden ja yhdeksän viikon ikäisissä pennuissa. Isommat on selvästi kiinnostuneempia, hyvin hyvin uteliaita. Thea vasta opettelee saalistusleikkejä kun taas isompi Helmi on jo mestari ja murisee kun saa narun päässä olevat höyhenet ja nauhat kiinni ja yrittää viedä "saaliin" jonnekin herkuttelupaikkaan. Turo on selvästi tekniikan miehiä. Häntä kiinnostaa enemmän kuljetuskopan monet salat, mistä se koostuu, mitä se pitää sisällään ja miten se on rakennettu. Myös keinuminen kuljetuskopan ovessa olevassa vesikupissa on aika vinkeetä! =D
Myös uutisia Thean siskosta. Ruusasta tuli Ilona-Sofia. Yksi perheen lapsista päätti, että kissa on Ilona koska se on heidän ilona. Niinhän se on! Minusta aika mukava tarina nimelle! =)
Tähän loppuun vielä tämän päivän hauskin osuus kun Peppi ja Roosa päätti mennä agikeinun tandemina. Tarkoitus oli, että Roosa menee, mutta Peppi päätti tulla perästä ja niin tytöt selviytyi hienosti tandenkeinusta. Peppihän päättää mennä keinun ilman käskyäkin. Se niin rrrrakastaa agilityä!
Kolmena viime päivänä Thea on käynyt tapaamassa Peppiä serkkuni naapurissa, äitini luona, jossa olemme nyt kyläilleet. Peppi on osoittautunut ehkä jopa hieman yli-innokkaaksi hoivaajaksi. Siksi täytyy Pepin kanssa opetella olemaan nätisti ettei pikkuinen säry. Peppi nuolla lipottaa Thean pään ja korvat aivan märäksi, puhumattakaan takapuolen pesusta, jolloin Thean takatassut nousee oikein taivaisiin. Toivotaan että alkuhuuma rauhoittuu. Varovainen täytyy kuitenkin olla eikä Peppiä ja Theaa voi päästää vielä kaksin. Kylläpä Theaa vähän jännittää uudessa ympäristössä mutta matkailu avartaa, eikö? ;D
Roosa cockeri on suhtautunut Theaan tyynen rauhallisesti. Pieni kissa kiinnostaa, mutta Roosa käy haistamassa ja antaa Thean olla rauhassa ja tyytyy seuraamaan sivusta vain pikku kisua. Roosan kanssa vaan täytyy olla varovainen omasta kupista ja makuupaikasta. Jokainen tähän laumaan tullut kyllä jo tietää tämän rouvan reviirin ja sitä myös Peppi ja Oliver kunnioittavat.
Eniten Thea pelkää Oliver kissaa. Yhden kerran kissat tapasivat kummatkin sylistä käsin ja Thea sähisi ja yritti näpäyttää Oliveria tassullaan. Oliver oli kyllä ihan rauhallinen ja olisi halunnut haistaa Theaa. Mutta pikkuhiljaa... Oliver on vaan nyt siitä hankala tavoittaa kun on kesät aina kylillä ja tulee kun tulee, näyttäytymään. =D
Tänään myös leikattiin Thean kynnet ensimmäistä kertaa ja hyvin meni. Myös raaka jauheliha maistui mutta Peppi oli sitä mieltä että jauheliha kuuluu hänelle ja hotkaisi Thealta jääneen lihan heti naamaansa kun minun silmä vältti. Hirveä ahmatti! Kyläily pistää väsyttämään pientä ja olikin taas mukava palata kotiin emän ja isompien sisarusten luokse.
Huomaa muuten hyvin eron kuuden ja yhdeksän viikon ikäisissä pennuissa. Isommat on selvästi kiinnostuneempia, hyvin hyvin uteliaita. Thea vasta opettelee saalistusleikkejä kun taas isompi Helmi on jo mestari ja murisee kun saa narun päässä olevat höyhenet ja nauhat kiinni ja yrittää viedä "saaliin" jonnekin herkuttelupaikkaan. Turo on selvästi tekniikan miehiä. Häntä kiinnostaa enemmän kuljetuskopan monet salat, mistä se koostuu, mitä se pitää sisällään ja miten se on rakennettu. Myös keinuminen kuljetuskopan ovessa olevassa vesikupissa on aika vinkeetä! =D
Myös uutisia Thean siskosta. Ruusasta tuli Ilona-Sofia. Yksi perheen lapsista päätti, että kissa on Ilona koska se on heidän ilona. Niinhän se on! Minusta aika mukava tarina nimelle! =)
Tähän loppuun vielä tämän päivän hauskin osuus kun Peppi ja Roosa päätti mennä agikeinun tandemina. Tarkoitus oli, että Roosa menee, mutta Peppi päätti tulla perästä ja niin tytöt selviytyi hienosti tandenkeinusta. Peppihän päättää mennä keinun ilman käskyäkin. Se niin rrrrakastaa agilityä!
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Teesku jo viisi viikkoa
Tyttö senkun kasvaa hurjaa vauhtia! Harmi kun en ole reiluun viikkoon nähnyt Theaa, vain kuvia ja videoita ja joka kerta uusia kuvia katsellessani ne sulattavat sydämeni täysin. Thean kasvua seuratessani olen miettinyt onko rakkaudella rajoja, mistä se alkaa ja mihin se päättyy eli kuinka paljon ihminen voi enimmillään rakastaa. Mutta ei rakkaudella ole rajoja, se vain kasvaa ja kasvaa, vaikka luulisi ettei se voi olla enää mahdollista. Niin minulle on käynyt seuratessani tuon pienen kissalapsen vielä lyhyessä elämässä tapahtuvaa hurjaa muutosta. Tunnen suurta kiintymystä, rakkautta ja hellyyttä tuota minun omaa pientä kissanpentuani kohtaan. Hän ansaitkoon vain parasta! Lots of lovee, sanon ma! ;)
Kehitystäkin on taas tapahtunut. Thea juosta kirmailee ja haluaisi kovasti vain leikkiä. Vessapaperirulla on toisinaan kiva leikkikaveri. Osaa hän jo olla hieno neitikin, pitää itsensä puhtaana, pestä itseään. No, toisaalta nyt kun on opittu myös syömään kiinteää liharuokaakin nassu on kyllä kaikkea muuta kuin puhdas. Mutta vauvahan se vielä on ja se aikuinen fiini Thea tulee sitten joskus. Mietin, pitäisikö minun nyt jo kuitenkin todeta, että Thea, älä kultapieni kasva niin nopeasti. Niin... Eikös ne äiteet halua nähdä lapsukaisensa lapsina mahdollisimman pitkään. ;) Ja varsinkin kun on kyse eläinlapsista niin ne ovat kuin yhdessä yössä aikuisia. Mutta vielä on onneksi ainakin yksi iso etappi edessä, hiekka-astialle oppiminen... Jäädäänpä sitä onnellisesti odottamaan...
Mahtava tyttö, Theodoros Khristoforos, Jumalan lahja Kristuksen kantaja... <3
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Pumpulipallo 4 viikkoa
Superkaunis Thea tyttönen leikkii mukavia leikkejä jo Ruusa siskon ja vanhempien pentujen kanssa ja vauhtiakin mimmille on tullut lisää. Tytöt kävi jo tänään tutkimassa ruokakuppiakin mutta eivät vielä syö kiinteää ruokaa. Toisaalta aika tuntuu menevän nopeasti kun seuraa Thean kasvua. Näistä ajoista täytyy nauttia ja ottaa paljon muistoksi kuvia ja videoita. Unelmoin näkeväni Thean myös kahdenkymmenen vuoden päästä. =)
Sotkuinen yllätys
Toissapäivänä meidän poissaollessa oli Peppi tehnyt lattialle kunnon kurakakat. Siskon kanssa tuumailtiin että se saattoi johtua edellispäivänä syödystä rustosta, jota Peppi ei ole ennen syönyt. Onneksi kakat oli paljaalla lattialla eikä matolla. Eikä Peppi nähtävästi ollut sokenut muita paikkoja vaikka takapuoli oli kyllä sotkuinen. Valkoinen iso olohuoneen mattokin säästyi, vaikka toisaalta, jos se olisi sotkeentunut niin olisinpahan saanut vihdoinkin aikaiseksi viedä sen pesulaan.
Onneksi kaapista löytyi Aptuksen maitohappobakteerijauhetta, jota ruoan sekaan laitoin. Nyt alkaa massu olemaan jo aika normaali.
Onneksi kaapista löytyi Aptuksen maitohappobakteerijauhetta, jota ruoan sekaan laitoin. Nyt alkaa massu olemaan jo aika normaali.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Peppi tapasi Thean
Tänään Thean ollessa 3,5 viikkoa vanha, kävi Peppi tapaamassa uutta ystäväänsä ensimmäistä kertaa. Vähänhän se jännitti mutta toisaalta minulla oli oma aavistukseni kuinka Peppi saattaisi reagoida... Ja kuinkas kävikään... Peppi osoitti hyvin äidillisiä hellyydenosoituksia Thealle. Kovin tarkkaan piti pienen kisun peppu haistella ja hellästi vähän kuonolla tökätä pepusta. Sitten Peppi aloitti Thean päätä nuolemaan eikä Thea ollut kovin moksiskaan, ei sähissyt eikä maukunut.
Tapaaminen pidettiin kuitenkin lyhyenä vaikka Peppiä olisi kovasti vielä kiinnostanut pikkuinen vauva. Theaa kiinnostikin heti emän luokse takaisin päästyään vain maitobaari. =) Voi kuinka onnelliseksi tulin tuosta tapaamisesta! Niin hellästi ja ihanasti kaikki meni! Kuvia ei saatu kun ei ollut kamera mukana mutta ikuistetaan tapaaminen seuraavalla kerralla. Voi kuinka kaipaankin jo tuota omaa pikku kisuani!
Tapaaminen pidettiin kuitenkin lyhyenä vaikka Peppiä olisi kovasti vielä kiinnostanut pikkuinen vauva. Theaa kiinnostikin heti emän luokse takaisin päästyään vain maitobaari. =) Voi kuinka onnelliseksi tulin tuosta tapaamisesta! Niin hellästi ja ihanasti kaikki meni! Kuvia ei saatu kun ei ollut kamera mukana mutta ikuistetaan tapaaminen seuraavalla kerralla. Voi kuinka kaipaankin jo tuota omaa pikku kisuani!
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Viilennystä hurjiin helteisiin!
Tälläinen koirapyyhe tilattiin Janutexista helpottamaan helteillä. Sen kun kylmällä vedellä kastelee, rutistaa enimmät vedet pois ja pistää koiran päälle niin luulis kuumuuden vähän helpottavan. Kiitokset vaan ideasta bostonkasvattajalle kennel Onnilonaniin Marja-Leenalle!
Thea kolme viikkoa
Eilen tuli neiti sitten jo kolmen viikon vanhaksi ja voi kuinka se on taas kasvanut paljon viikon aikana! Vähän tytöt jo kävellä möngertää ja ovat kiinnostuneita ympäristöstään. Thea myös lähtee siskoaan useammin pesälaatikon ulkopuolelle tutkimusretkilleen ja sitten huutaa kun ei pääsekään takaisin. Thea on nyt myös äänekkäämpi kuin siskonsa. Taitaa tulla tarmokas tyttö!
Käytiin ekaa kertaa myös pentujen kanssa katsomassa ulkomaailmaa sylistä käsin hellepäivänä ja taisi olla paljon ihmettelemistä. Miltähän varjossa ja lämpimässä tuulenvireessä oleminen niistä tuntui? Olisi kiva tietää. =) Nyt saatiin myös isukistakin kuva. Siellä herra saunanlauteilla viileässä köllötteli ja kävi se emäkin välillä puolisonsa vierellä. Voi että kissat on sitten ihania!
Kääk kääk, missä mä olen!?
No ei tää nyt hirveetä olekaan, vähän vain lisää rohkeutta...
Mitä tuumaat sisko?
Isä Kirppu köllii viileällä saunanlauteella
Käytiin ekaa kertaa myös pentujen kanssa katsomassa ulkomaailmaa sylistä käsin hellepäivänä ja taisi olla paljon ihmettelemistä. Miltähän varjossa ja lämpimässä tuulenvireessä oleminen niistä tuntui? Olisi kiva tietää. =) Nyt saatiin myös isukistakin kuva. Siellä herra saunanlauteilla viileässä köllötteli ja kävi se emäkin välillä puolisonsa vierellä. Voi että kissat on sitten ihania!
Kääk kääk, missä mä olen!?
No ei tää nyt hirveetä olekaan, vähän vain lisää rohkeutta...
Mitä tuumaat sisko?
Isä Kirppu köllii viileällä saunanlauteellasunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Thea kaksi viikkoa vanhana
Kauniit simmut
Vajaa pari viikkoa vanhana siskon
ja vähän vanhemman "siskon" kanssa
ja vähän vanhemman "siskon" kanssa
Kyllä on pennut kasvaneet sitten hurjaa vauhtia! Alkaa olemaan isoja pötkylöitä eikä enää pikku pötkylöitä. =D Ja niin kauniita lapsia! Saa nähdä tuleeko Thealle ja sisarelleen pitkä karva kuten emälläkin, ainakin siltä vähän vaikuttaisi. Isä on lyhytkarvainen.
Peppikin sai jo tuntumaa Theaan, kun annoin käteni sille haisteltavaksi. Kovin tarkkaan Peppi haistelikin. =) Luin, että kissoilla paras sosiaalistamisaika olisi 2-7 viikon iässä. Kohta onkin mentävä kuljetusboxin ostoon ja harjoitella boxissa ja autossa oloa sekä käydään pikkuhiljaa moikkaamassa Peppiä. Ja treenien jälkeen takaisin kipin kapin emän hoivaan. Myös ulkomaailmaan tyty voi tutustua boxin avulla kunhan boxi tulee ensin tutuksi. Tälläisiä suunnitelmia meillä. Olen täysin rakastunut Theaan!
torstai 1. heinäkuuta 2010
Saanko esitellä... Uusi tuleva perheenjäsenemme, kaunis Thea neiti!
Theodoros Khristoforos eli Thea tyttönen, syntyi kolmen muun kissasisaruksensa kanssa 20.6.2010 hieman puolenpäivän jälkeen. Emä Täplän ensisynnytys meni hienosti. Taisi olla kauniille emälle pieni yllätys, kun lapsukaiset niin nopeasti putkahteli maailmaan. =) Täplä on hellä ja hyvä emo. Myöskin isä Kirppu on käynyt hoitamassa isän rooliaan välillä Täplän vierellä.
Alkuillasta kävin kurkkaamassa pieniä pötkylöitä. Voi kuinka pieniltä ja hennoilta ne vastasyntyneinä näyttävät! Kyllä kävi emon nisillä kuhina ja taidettiin siellä oikein toista vähän töniä pois edestä, että minä tulen nyt tähän nisälle! =D Reippaita lapsukaisia!
Thea oli pentueen ainut valkoinen, jolla on säännöllisen kauniit tummat laikut päässä ja raidallinen häntä (Tumma häntä muuttui myöhemmin raidalliseksi). Muista sisaruksista tuli kaksi harmaaraidallista ja yksi myöskin erikoinen, aika tummajuovikas, jolla mahdottoman täydellinen risti koko selässä (Risti selässä selkeni myöhemmin). Valkoiseen pentuun ihastuin välittömästi vaikka silloin ei vielä sukupuolista tiennyt mitään. Poikaa odotin itselleni.
Viikon vanhoina alkoi sukupuolet pennuista erottamaan ja vain yksi harmaaraidallinen oli poika. Myöskin Thean häntä näkyi jo vajaan viikon ikäisenä muuttuvan raidalliseksi sekä risti selässä tuli selväksi toisella tytöllä. Ihastuin valtavasti myöskin tähän ristiselkäiseen tyttöön mutta... Tasan viikon vanhoina nukkui pois harmaaraidallinen poika ja tämä kaunis ristiselkäinen tyttö... Ehkä näin oli sitten tarkoitus. Jotenkin jäin syvästi kaipaamaan juuri tuota ristin kantajaa, joka myöskin Thean nimeen (Theodoros Khristoforos) kovasti vaikutti. Mutta nimen merkityksestä ja sen synnystä kerron myöhemmin, sekin on pitkä tarina. Lepää rauhassa pieni ristin kantaja ja kiitos siitä mitä minulle jo annoit! Lepää rauhassa myöskin harmaa pikkuveli! Kylläpä tästä pentueesta on tullut minulle niin rakas!
Toivotaan nyt että nämä jäljelle jääneet kaksi sisarusta jaksavat terveinä eteenpäin puksuttaa. Ja että ylipäänsä heistä kasvaa reippaita ja uteliaita nuorukaisia. =) Nyt pennut elävät jo toista viikkoaan ja tänään on myös syytä iloon, nimittäin silmät aukesivat pikkuisilla! Täytynee joku päivä käydä katsomassa kuinka kauniit simmut siellä onkaan. Sähistäkin nämä typyt jo osaa. Seuraavaksi varmaankin odotellaan ensimmäisiä kävelyharjoituksia, nyt mennään vielä ryömien nisille.
Odottavan aika on pitkä sanon minä, kun jotain niin viatonta rakastaa näin paljon! Saa nähdä minkälaiset kaverukset Pepistä ja Theasta tulee... Hiljaa hyvä tulee, niinhän sitä sanotaan. =) Ja varovasti varovasti pienen aarteen kanssa.
Katsotaan myös tuleeko Thealle oma blogi vai Pepin kanssa yhteinen... =) Kiitos Marjolle kuvista!
Emän hoivassa ja lämmössä vastasyntyneinä.
Thea, ristiselkäinen sekä harmaaraidallinen
juuri maailmaan putkahtaneina.
Alkuillasta kävin kurkkaamassa pieniä pötkylöitä. Voi kuinka pieniltä ja hennoilta ne vastasyntyneinä näyttävät! Kyllä kävi emon nisillä kuhina ja taidettiin siellä oikein toista vähän töniä pois edestä, että minä tulen nyt tähän nisälle! =D Reippaita lapsukaisia!
Thea oli pentueen ainut valkoinen, jolla on säännöllisen kauniit tummat laikut päässä ja raidallinen häntä (Tumma häntä muuttui myöhemmin raidalliseksi). Muista sisaruksista tuli kaksi harmaaraidallista ja yksi myöskin erikoinen, aika tummajuovikas, jolla mahdottoman täydellinen risti koko selässä (Risti selässä selkeni myöhemmin). Valkoiseen pentuun ihastuin välittömästi vaikka silloin ei vielä sukupuolista tiennyt mitään. Poikaa odotin itselleni.
Viikon vanhoina alkoi sukupuolet pennuista erottamaan ja vain yksi harmaaraidallinen oli poika. Myöskin Thean häntä näkyi jo vajaan viikon ikäisenä muuttuvan raidalliseksi sekä risti selässä tuli selväksi toisella tytöllä. Ihastuin valtavasti myöskin tähän ristiselkäiseen tyttöön mutta... Tasan viikon vanhoina nukkui pois harmaaraidallinen poika ja tämä kaunis ristiselkäinen tyttö... Ehkä näin oli sitten tarkoitus. Jotenkin jäin syvästi kaipaamaan juuri tuota ristin kantajaa, joka myöskin Thean nimeen (Theodoros Khristoforos) kovasti vaikutti. Mutta nimen merkityksestä ja sen synnystä kerron myöhemmin, sekin on pitkä tarina. Lepää rauhassa pieni ristin kantaja ja kiitos siitä mitä minulle jo annoit! Lepää rauhassa myöskin harmaa pikkuveli! Kylläpä tästä pentueesta on tullut minulle niin rakas!
Toivotaan nyt että nämä jäljelle jääneet kaksi sisarusta jaksavat terveinä eteenpäin puksuttaa. Ja että ylipäänsä heistä kasvaa reippaita ja uteliaita nuorukaisia. =) Nyt pennut elävät jo toista viikkoaan ja tänään on myös syytä iloon, nimittäin silmät aukesivat pikkuisilla! Täytynee joku päivä käydä katsomassa kuinka kauniit simmut siellä onkaan. Sähistäkin nämä typyt jo osaa. Seuraavaksi varmaankin odotellaan ensimmäisiä kävelyharjoituksia, nyt mennään vielä ryömien nisille.
Odottavan aika on pitkä sanon minä, kun jotain niin viatonta rakastaa näin paljon! Saa nähdä minkälaiset kaverukset Pepistä ja Theasta tulee... Hiljaa hyvä tulee, niinhän sitä sanotaan. =) Ja varovasti varovasti pienen aarteen kanssa.
Katsotaan myös tuleeko Thealle oma blogi vai Pepin kanssa yhteinen... =) Kiitos Marjolle kuvista!
Emän hoivassa ja lämmössä vastasyntyneinä.
Thea, ristiselkäinen sekä harmaaraidallinenjuuri maailmaan putkahtaneina.
Juhannusta juhlittiin kaveriporukassa
Kylläpä on säät suosineet! Vaikka välillä onkin hurjan kuuma, niin jaksaa koirat silti jonkin verran puuhastella ulkosalla, kunhan muistaa vesitankkauksen. Roosa käykin välillä ihan itsenäisesti uintireissuillaan ja palatessaan voipi olla mutainen ja hiekkainen mutta kesä kuivattaa! Tää tyttö tykkää kyllä uida vaikka sitten pienessä kuralammikossa jos ei muuta. :D
Juhannus meni oikein mukavasti! Sukulaiskoira, shetlanninlammaskoira Laikku, kävi Pepin ja Roosan luona vierailulla juhannuksen aikaan ja oikeastaan koko seuraavankin viikon. Laikku sopii tähän tyttöenergia laumaan mielettömän hyvin! Hän kunnioittaa niin kauniisti tyttöjä ja on hurjan hellä poika! Ja kunhan oli jonkin verran tutustuttu niin voi jukra mitä rallipeliä Peppi ja Laikku ajeli pitkin pihamaata! Meinas jo minua ruveta se meno pyörryttämään, ei meinannu pysyä pää siinä menossa mukana! :D Myös palloleikit on Laikun mieleen, oikea pallohirmu!
Myöskin sisätiloissa kaikki meni hienosti. Ainoastaan Peppi oli hieman mustis minusta ja omasta laukustaan, jossa herkut olivat. Laukku tosin oli nostettu ylös, mutta kyllä Peppi tietää, missä omat eväät on. =) Laikku osasi onneksi välillä rauhoittua myös tyttöjen kanssa pötköttämään, vajaan vuoden ikäisellä herralla kun intoa ja energiaa riittää hurjasti!
Huomasin myös että Laikku on turkkinsa kanssa oikea punkki-imuri! Kaksi punkkia nappasin samalla kertaa niskasta kävelemässä yks päivä ja tänään otin pari kiinnittynyttä punkkia pois ja varmaan niitä on lisääkin.
Tutustumista
Tais tulla kuuma...
Vesitankkausta
Juhannus meni oikein mukavasti! Sukulaiskoira, shetlanninlammaskoira Laikku, kävi Pepin ja Roosan luona vierailulla juhannuksen aikaan ja oikeastaan koko seuraavankin viikon. Laikku sopii tähän tyttöenergia laumaan mielettömän hyvin! Hän kunnioittaa niin kauniisti tyttöjä ja on hurjan hellä poika! Ja kunhan oli jonkin verran tutustuttu niin voi jukra mitä rallipeliä Peppi ja Laikku ajeli pitkin pihamaata! Meinas jo minua ruveta se meno pyörryttämään, ei meinannu pysyä pää siinä menossa mukana! :D Myös palloleikit on Laikun mieleen, oikea pallohirmu!
Myöskin sisätiloissa kaikki meni hienosti. Ainoastaan Peppi oli hieman mustis minusta ja omasta laukustaan, jossa herkut olivat. Laukku tosin oli nostettu ylös, mutta kyllä Peppi tietää, missä omat eväät on. =) Laikku osasi onneksi välillä rauhoittua myös tyttöjen kanssa pötköttämään, vajaan vuoden ikäisellä herralla kun intoa ja energiaa riittää hurjasti!
Huomasin myös että Laikku on turkkinsa kanssa oikea punkki-imuri! Kaksi punkkia nappasin samalla kertaa niskasta kävelemässä yks päivä ja tänään otin pari kiinnittynyttä punkkia pois ja varmaan niitä on lisääkin.
Tutustumista
Tais tulla kuuma...
Vesitankkausta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)